Siirry pääsisältöön

heivaanhei

Taas vierähti tovi.

Olisi paljon asiaa, mutta aina tulee stoppi kun ajattelen että kirjoitan.

Olen suustani sellainen, etten aina välttämättä ajattele ennen kuin sanon, niin tämän kirjoittamisen kanssa on tullut sellaista että ajattelen sanoa ja sitten mietin etten sittenkään sano. Ja sitten jää kuukaudeksi.

Usein mietin että oon syntynyt huonon omantunnon kanssa. Kannan aina jostain huonoa omaatuntoa. Luulin, että se tunne on kaikilla sisäänrakennettuna, ennenkuin yksi äiti sanoi että vasta lapsen myötä on alkanut tuntemaan huonoa omaatuntoa kun esim. meikkaa ja lapsi on tyytymättömänä jalassa roikkumassa :) On päässyt helpolla ;)

Laitan viikonlopun kuvina. Runoilen sitten myöhemmin.


Saatiin ihania hääkortteja. <3 Ihastelin niitä taas vloppuna ja ajattelin laittaa ne seinälle esille. Homma jäi kuitenkin ihan puolitiehen kun saatiin äitiltä lainaan pari kaappia se isompi kaappi oli laitettava juur tälle seinälle mihin kortit sijoitin.














Isäntä oli vähän vastaan, kun meinasin jo pariin otteeseen tehdä isoo tilausta Pomp De Luxilta. Se on mun eka yritys tähän "materialismiin", että pukisin lapset kalliisti ja laadukkaasti.(Tää ei oo ees kallis merkki) Laatu ei oo sen parempi kuin tavis tokmanneissa, mutta tykkään kyllä tästä merkistä. Kuitenkin säästin isännän ressiltä ja tilasin neidille vaan yhden mekon .

60 asteen pesuohjelman käynyt Libero

Käytiin sanomas heipat mummin talolle ainakin vuodeksi, uusi mukava vuokralainen tsin lupaili että kylään saa tulla :)





Pippuri tunkee aina syliin istuun, lupaa kysymättä ;)

Anitan leopardikuosi <3


Tuomas-junat seurailevat kylpyhetkeä.





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No nytkö sanoisin.....

Ajettiin Taysille viitenä päivänä peräkkäin. Stressi purkaantui aina matkoilla ajaessa. Itkin ja ja keksin mahtavia koomikoille sopivia juttuja elämästäni. Mietin, että olisin loistava koomikko ja sitten taas itkin. Ajoin poliisien kameraan Sasin mäessä ja nauroin, kun kuulin mielessäni poliisisedän kommentin autostaan, joka meni luultavast i näin "Saatan*n hiekkapil**u kiinni jäit!!" Minä en edes hiljentänyt, koska nopeutta, ylisellaista oli vain kymppi korkeintaan. Siinä hetkessä keskityin vain ajatukseen, kuinka vien viisivuotiaan poikani ensimmäistä kertaa verikokeeseen.... . Kantamista, itkua, juokse tai kuole ajatusta ja väkisin kiinnipitämistä oli tiedossa. Ja järkyn näköinen käsivarsi, kun suoni sai kunnolla osumaa. Puhuin itsekseni, että mikään ei meidän elämässä muutu. Tai muuttuu, mutta parempaan. Meillä ei ole syöpädiagnoosia, ei insuliinipiikkejä repussa, ei kuolemantuomiota. Meille tulee vaan ehkä perheeseen uusi nimi.  Nimi, johon olen tutustunut miele...

"VAARILLA ON SAARI---" 6.8.2016

Teksti kirjoitettu joulukuussa.  Koska joulukiireet odottavat, niin juuri niin, ne odottavat. 80 neliön kartanosta 1/9 osaa siivottuna. Päätin vähän lepuuttaa välissä ja palata kuvissa kesään. Veneretkeen Kyrösjärvellä, Taatan paatilla serkunpojan perheen kanssa.  Taatahan asuu saaressa. Se on hieno mies. Pidetään toisiamme ystävinä jopa. Annan atk-neuvoja välillä ja Taata tuo itsekeittämiään luomumehuja, vadelmia ja mitä milloinkin. Luna-koiralle aina myös jonkun herkun.  Meillä oli ihana iltapäivä! Taata haki satamasta, ajettiin(?) Haveriin jätskille. Sieltä vielä Saareen kylään. Siellä oli pelottava gramofoni, samanlainen mikä muumeissa. Se hieman sekoitti pakkaa, mutta loppuviimeksi kotiinlähtö sujui hyvin :)  Pieni  valokuvaaja otti nämä loppupään kuvat. Lasten pikkuserkku <3 Hienoja otoksia, selvästi taiteilijasielua ;) ------------------  Tein myös heinäkuun lopussa(...

Olkoon ensi vuosi paras kaikista!

Asetan itselleni kevyen tavoitteen, joka tulee otsikosta jo selville!  :) Kaikki negaatiot huomioiden, aion silti suhtautua tulevaan vuoteen, kuin elämäni parhaaseen vuoteen! On niin paljon rintaa puristavia asioita kannettu vuositolkulla mukana, että nyt en oikein jaksa niitä enää mukana kantaa. Aion myös toteuttaa haaveitani, olla rohkeampi ja oma-aloitteisempi. :) Sain yhdeltä ystävältäni watsappiviestillä linkin lauluun, kuuntelin kerran ja se oli kuin nyrkkisilmään. Kuuntelin kolmekymmentäkertaa lisää ja itkin vain. Laulu on: iDA Paul ja Kalle Lindroth, Hakuammuntaa :https://www.youtube.com/watch?v=KxQV4nT8kVE Se muistutti minua monesta asiasta, jotka kävin läpi biisiä kuuntelemalla. 1.Omasta aikaansaamattomuudestani, jonka takia minun haavelaulu jäi tekemättä. Tämä biisi oli kuin minun ajatukset luettuna, stemmat, sellainen simppeli versio, duetto, aihepiiri, kitaraa .. . Juuri tämänlaisen dueton olisin halunnut tehdä taitelijan kanssa, joka nykyään ...