KOTIÄITIYS.
"saa vaan olla kotona, eihän siellä tarvii mitään tehdä" mitä kaikkea näitä nyt on.
Avaan nyt tähän tekstiin vain tämän päivän. Yhden päivän tuhannesta.
Äiti-Rouva AK
Isäntä
Tyttö-Neiti Pippuri
Poika-Esikko
Okei, nyt on siis aamu kun esikoisen leikit kuuluu olkkarista ja pienempi havahtuu. Äkkiä ylös, avaa silmät, ennenkuin se putoaa sängystä.
Myönnän, otin viereeni aamuyöstä. Neiti Pippuri ei ole nukkunut vielä yhtäkään kokonaista yötä omassa sängyssään. Vieressä on mukavaa. Maitobaari on vieressä. Ei tarvii kuin herätä ja kääntää kylkeä. Äiti hyppää puolelta toiselle kyllä.
Viimeyö oli ennätyksellinen, sai neidin pysymään omassa sängyssään aamyöhön asti. Monta huutoa ja komentoa yöhön sisältyi mutta ei niin mahdotonta että olis tarvinnut aikasemmin luovuttaa.
No nyt jatkan. Eli avaan silmäni. Eikun en avaakaan. En vaan saa niitä taaskaan auki kuin ihan vähän koska ne ovat niin kuivat. En vieläkään ole muistanut sitä silmätippapulloa tuoda siihen sängynviereen vaikka tästä vaivasta aika-ajoin olen kärsinyt jo yli kolme vuotta. No siinä samassa havahdun, että työvuoro alkaisi. Kotiäidin työvuoro mikä alkaa kun avaa silmät(myös yöllä) ja loppuu kun suljet silmät. Tänään ei vaan pysty. Ihoa kiristää ja kutittaa erityisen paljon. Tänään on totaaliväsymys, nyt on pistettävä jako käyntiin. Eli isäntä kanssa ylös ja vuorotellaan torkkuen aamuysiin asti. Isäntä tänään vähemmän.
Näitä totaaliväsyjä on mahtunut tähän vuoteen monta. No päivä jatkuu. Tästäkin taas selvitään.
"Lähdetäänkö vaarille, mummille, mummulle, kavereille, puistoon?" Ei. Esikko vastaa. Tänään siis kotipäivä. Sopii mulle, koska eilen oli onnistunut kyläily takana.
Talo on kuin olis murtovarkaita käynyt. Totaalisen pengottu koko huusholli. Joka paikka sekaisin. Kuinka nyt näin. Rouvalla on vielä vähän häähumua ja rojekteja niin on leväällään. Tekosyitä. Niissä olen ehkä parhain. Tytön kummitäti poikkee kahvilla, hälle voin aukaista oven tänne sekamelskan keskukseen.
Ranskalaiset, kalapuikot, ketsuppi ja pakastevihannekset. Tänään tarjolla onnistunutta ruokaa. Ei pala pohjaan.
Päikkäriaika häämöttää.
Vessareissua. Pippuri nousee hiuksistani tukea ottaen ylös kun avittelen Esikkoa.
Pippuri nukahtaa ulos vaunuihin ihanasti itsekseen. Näen tilaisuuteni tulleen, esikko vielä unille ja tänään aloitan blogin kirjoittamisen.(TAAS..!)
Esikoiselta piirretyt kiinni ja pyyntö sänkyyn. Vähän satua. Sadussa puhutaan junista. Esikko haluaa alkaa leikkimään junilla. Kielto pahoittaa mielen ja sitten tulistuu molemmat. Kun tilanne on ohitse ja Esikko kipittää makkariin "äitin viekkuun" siinä hän alkaa lauleleen värilaulua enkunkielellä ja minä nautin siitä hetkestä. Aamutaisteluiden jälkeen se tykkää musta kuitenki, viäki.
Hetki rikkoutuu hoitokoiran pieneen vinkumiseen ulkona. Hän on mennyt ulos ja haluaa häkkiinsä maate joka on Pippurin vaunujen vierellä. Otan riskin, vaikka jo arvaan että pieleen menee. Siirrän polkupyörää joka on häkin edessä, ja niin on Pippuri hereillä. Siitä sitten kymmenen minuutin edestakaisin ravaaminen vaunuilla, "päättäväisyyttä" hoen itselleni.
Esikko juoksee trampoliinille eikä viihdykään koska trampoliini on märkä. Pyytää äitin syliin eli kantamaan sisälle. No otan riskin. Käännän kurssia vaunujen kanssa ja kiikutan esikoisen toisen käden varassa kylkisylissä rappuselle ja pysähdyn terassin kohdalle että esikko pääsee kipittämään sisälle. Sekunnin pysähdys. Ja Pippurilta tulee rääkäisy joka aikuistenkielellä tarkoittaa, "VAUHTIA, EI PYSÄHDELLÄ!!!?" jatkan kunnes hän vihdoin nukahtaa. Otan taas riskin. Vaunut on
akko laittaa terassille suojaan, koska sadesuoja on jossain. Nostan pari rappusta vaunuja ylös. Pippuri ei herää. Jee!! Hiippailen sisälle.
Esikko on juuri nukahtamassa sänkyyni. Haluaa äitin viekkuun ja minuutissa on unessa. Se pienen tuhinan kuuleminen saa näkemään silmissäni kultamitalin. Omaa aikaa, jee!! Nyt kone auki ja kirjoittamisen pariin. Netti prakaa. Odotan. Minuutti menee. Ulkoa kuuluu käskevä huuto. Pippuri on hereillä. Nyt päättäväisyyttä. Nukutan sen vielä. Unessa on. Päättäväisyys palkitaan 3 minuutiksi. Jos yritän vielä kerran? Hetken keikuteltuani totean että nyt sillä on pakkelit housuussa ja nostan tytön ylös. Esikko nukkuu ja Pippuri ei. Vuoronperään tietty. Kaatuu siinä samassa syssyssä kahvinporot lattialle ja ilmanpuhdistin niin että takakansi lähtee irti. Esikko ei silti herännyt. Siispä Pippuri saa laatuaikaa äipän kanssa. Dataamistahan harrastetaan vaan yhdessä niinkun kaikki muukin. Pippuri haluaa olla jokaisessa asiassa mukana. Äitin kanssa. On se vihkiseremonia tai vessassakäynti. Eli jatketaan myöhemmin.
Neiti Pippuri omistaa neljä hammasta, oppi viikko sitten seisomaan tukea vasten. Muttei laskeutumaan alas. Muutakuin sängyllä, pehmeälle. Muualla äiti auttaa, tietysti. Kunhan vaan huutaa niin kauan että tulee paikalle. Sanoja tulee harjoitellaan nyt kovasti.
Kotiäitiys. Katso ympärilles, mitä näet? Montako tavaraa näet? Saako niitä syödä? Saako niitä heittää? Saako niihin piirtää? Kokeile kasvojasi, mitä tunnet, silmät, nenä, suu, sieraimet, posket, kulmakarvat, ripset, otsarypyt, hampaat, huulet, suu, kieli, ikenet, hammaspeikkoja, iho.
Aika monta opetettavaa juttua. Sanaa. Kuinka toimii. Saako purra, älä kaiva nenää, älä ainakaan laita sinne hernettä, dee-vitamiinia, kiveä tms.
Jos lapsi on kolme vuotta kotona, äiti kerkiää opettaa aika monta sanaa ja tarkoitusta. Huh.
Mutta osaan mä myös lomailla. Työn merkeissä ja ystävien kanssa. Mutta liian harvoin. Nyt opettelen myös isännän kanssa ottamaan omaa aikaa. Meidän kuherruskuukausi, hanimuuni, häämatka, alkoi maanantaina hoplopista lasten kanssa. Me mennään hanimuunille--häämatkalle hotelliin yhdeksi yöksi kaksin. Pian.
Mutta onhan tää parasta. Ja ainutkertaista. Ja univelkaista.
Rakastan.
"saa vaan olla kotona, eihän siellä tarvii mitään tehdä" mitä kaikkea näitä nyt on.
Avaan nyt tähän tekstiin vain tämän päivän. Yhden päivän tuhannesta.
Äiti-Rouva AK
Isäntä
Tyttö-Neiti Pippuri
Poika-Esikko
Okei, nyt on siis aamu kun esikoisen leikit kuuluu olkkarista ja pienempi havahtuu. Äkkiä ylös, avaa silmät, ennenkuin se putoaa sängystä.
Myönnän, otin viereeni aamuyöstä. Neiti Pippuri ei ole nukkunut vielä yhtäkään kokonaista yötä omassa sängyssään. Vieressä on mukavaa. Maitobaari on vieressä. Ei tarvii kuin herätä ja kääntää kylkeä. Äiti hyppää puolelta toiselle kyllä.
Viimeyö oli ennätyksellinen, sai neidin pysymään omassa sängyssään aamyöhön asti. Monta huutoa ja komentoa yöhön sisältyi mutta ei niin mahdotonta että olis tarvinnut aikasemmin luovuttaa.
No nyt jatkan. Eli avaan silmäni. Eikun en avaakaan. En vaan saa niitä taaskaan auki kuin ihan vähän koska ne ovat niin kuivat. En vieläkään ole muistanut sitä silmätippapulloa tuoda siihen sängynviereen vaikka tästä vaivasta aika-ajoin olen kärsinyt jo yli kolme vuotta. No siinä samassa havahdun, että työvuoro alkaisi. Kotiäidin työvuoro mikä alkaa kun avaa silmät(myös yöllä) ja loppuu kun suljet silmät. Tänään ei vaan pysty. Ihoa kiristää ja kutittaa erityisen paljon. Tänään on totaaliväsymys, nyt on pistettävä jako käyntiin. Eli isäntä kanssa ylös ja vuorotellaan torkkuen aamuysiin asti. Isäntä tänään vähemmän.
Näitä totaaliväsyjä on mahtunut tähän vuoteen monta. No päivä jatkuu. Tästäkin taas selvitään.
"Lähdetäänkö vaarille, mummille, mummulle, kavereille, puistoon?" Ei. Esikko vastaa. Tänään siis kotipäivä. Sopii mulle, koska eilen oli onnistunut kyläily takana.
Talo on kuin olis murtovarkaita käynyt. Totaalisen pengottu koko huusholli. Joka paikka sekaisin. Kuinka nyt näin. Rouvalla on vielä vähän häähumua ja rojekteja niin on leväällään. Tekosyitä. Niissä olen ehkä parhain. Tytön kummitäti poikkee kahvilla, hälle voin aukaista oven tänne sekamelskan keskukseen.
Ranskalaiset, kalapuikot, ketsuppi ja pakastevihannekset. Tänään tarjolla onnistunutta ruokaa. Ei pala pohjaan.
Päikkäriaika häämöttää.
Vessareissua. Pippuri nousee hiuksistani tukea ottaen ylös kun avittelen Esikkoa.
Pippuri nukahtaa ulos vaunuihin ihanasti itsekseen. Näen tilaisuuteni tulleen, esikko vielä unille ja tänään aloitan blogin kirjoittamisen.(TAAS..!)
Esikoiselta piirretyt kiinni ja pyyntö sänkyyn. Vähän satua. Sadussa puhutaan junista. Esikko haluaa alkaa leikkimään junilla. Kielto pahoittaa mielen ja sitten tulistuu molemmat. Kun tilanne on ohitse ja Esikko kipittää makkariin "äitin viekkuun" siinä hän alkaa lauleleen värilaulua enkunkielellä ja minä nautin siitä hetkestä. Aamutaisteluiden jälkeen se tykkää musta kuitenki, viäki.
Hetki rikkoutuu hoitokoiran pieneen vinkumiseen ulkona. Hän on mennyt ulos ja haluaa häkkiinsä maate joka on Pippurin vaunujen vierellä. Otan riskin, vaikka jo arvaan että pieleen menee. Siirrän polkupyörää joka on häkin edessä, ja niin on Pippuri hereillä. Siitä sitten kymmenen minuutin edestakaisin ravaaminen vaunuilla, "päättäväisyyttä" hoen itselleni.
Esikko juoksee trampoliinille eikä viihdykään koska trampoliini on märkä. Pyytää äitin syliin eli kantamaan sisälle. No otan riskin. Käännän kurssia vaunujen kanssa ja kiikutan esikoisen toisen käden varassa kylkisylissä rappuselle ja pysähdyn terassin kohdalle että esikko pääsee kipittämään sisälle. Sekunnin pysähdys. Ja Pippurilta tulee rääkäisy joka aikuistenkielellä tarkoittaa, "VAUHTIA, EI PYSÄHDELLÄ!!!?" jatkan kunnes hän vihdoin nukahtaa. Otan taas riskin. Vaunut on
akko laittaa terassille suojaan, koska sadesuoja on jossain. Nostan pari rappusta vaunuja ylös. Pippuri ei herää. Jee!! Hiippailen sisälle.
Esikko on juuri nukahtamassa sänkyyni. Haluaa äitin viekkuun ja minuutissa on unessa. Se pienen tuhinan kuuleminen saa näkemään silmissäni kultamitalin. Omaa aikaa, jee!! Nyt kone auki ja kirjoittamisen pariin. Netti prakaa. Odotan. Minuutti menee. Ulkoa kuuluu käskevä huuto. Pippuri on hereillä. Nyt päättäväisyyttä. Nukutan sen vielä. Unessa on. Päättäväisyys palkitaan 3 minuutiksi. Jos yritän vielä kerran? Hetken keikuteltuani totean että nyt sillä on pakkelit housuussa ja nostan tytön ylös. Esikko nukkuu ja Pippuri ei. Vuoronperään tietty. Kaatuu siinä samassa syssyssä kahvinporot lattialle ja ilmanpuhdistin niin että takakansi lähtee irti. Esikko ei silti herännyt. Siispä Pippuri saa laatuaikaa äipän kanssa. Dataamistahan harrastetaan vaan yhdessä niinkun kaikki muukin. Pippuri haluaa olla jokaisessa asiassa mukana. Äitin kanssa. On se vihkiseremonia tai vessassakäynti. Eli jatketaan myöhemmin.
Neiti Pippuri omistaa neljä hammasta, oppi viikko sitten seisomaan tukea vasten. Muttei laskeutumaan alas. Muutakuin sängyllä, pehmeälle. Muualla äiti auttaa, tietysti. Kunhan vaan huutaa niin kauan että tulee paikalle. Sanoja tulee harjoitellaan nyt kovasti.
Kotiäitiys. Katso ympärilles, mitä näet? Montako tavaraa näet? Saako niitä syödä? Saako niitä heittää? Saako niihin piirtää? Kokeile kasvojasi, mitä tunnet, silmät, nenä, suu, sieraimet, posket, kulmakarvat, ripset, otsarypyt, hampaat, huulet, suu, kieli, ikenet, hammaspeikkoja, iho.
Aika monta opetettavaa juttua. Sanaa. Kuinka toimii. Saako purra, älä kaiva nenää, älä ainakaan laita sinne hernettä, dee-vitamiinia, kiveä tms.
Jos lapsi on kolme vuotta kotona, äiti kerkiää opettaa aika monta sanaa ja tarkoitusta. Huh.
Mutta osaan mä myös lomailla. Työn merkeissä ja ystävien kanssa. Mutta liian harvoin. Nyt opettelen myös isännän kanssa ottamaan omaa aikaa. Meidän kuherruskuukausi, hanimuuni, häämatka, alkoi maanantaina hoplopista lasten kanssa. Me mennään hanimuunille--häämatkalle hotelliin yhdeksi yöksi kaksin. Pian.
Mutta onhan tää parasta. Ja ainutkertaista. Ja univelkaista.
Rakastan.
Kommentit
Lähetä kommentti