Vuosi sumussa-päivä prinsessana

Sitten kun minusta tulee iso ja osaan numeroita paremmin,eli toivottavasti pian, haluan nettikaupan joka kantaa nimeä Menni & Miona. Sitten siellä on kaikkia tarpeellisia pikkulapsiarjen tuotteita. Kaikkia samassa paikassa. Ei tarvitse etsiä ja tuhlata satoja tunteja etsimiseen kun hakee yhtä sieltä ja toista tuolta. Sitä minä olen tehnyt. Tuhlannut aikaa. Haluaisin, ettei muiden tarvitsisi toimia samalla tapaa. Sitten siellä on alapalkissa Lucan lelunurkka, jossa on kaikkia kehittäviä leluja ja pelejä. <3 Pieni askel on otettu, mutta matkaa on vielä paljon, että olisin perillä. Luonnoksissa odottaa teksti, nytkö mä romahan. En saa kirjoitettua sitä loppuun vaikka tiedän tasan tarkkaan mitä sinne haluan sanoa. Tämä kevät on ollut kyllä haastava muistamattomille aivoilleni. pikkuKrapulassa ylioppilaskirjoituksiin meneminen on lastenleikkiä ollut tähän verrattuna. Huh.<3 Meillä täytettiin vuosia. Menni toukokuussa 3v. Ja Mio...

"jos mä vielä joskus tuun raskaaks, niin pukeudun sit kyllä nätisti" tämä vyö oli nuoruusvuosina lantiolla.... tämä sattui Tässä näitä kuvia, joissa ollaan ytimessä,  hoen usein "kokoajan joku on mua askeleen edellä"  Nää menee kyllä jo omaan piikkiin. n

"Lapsien lapsuus on tässä ja nyt...... Ei viiden vuoden päästä" Nämä sanat olivat taikasanat.  On puheterapiaa, on toimintaterapiaa.. Ja nyt on myös terapiakoira. Kenen terapiakoira? Sanoisin, että koko perheen. Ehkä eniten meidän vanhempien. Sitten Pippurin. Jos olet koiraihminen, niin ei sitä kannata unohtaa, yrittää peitellä tai päästää siitä tunteesta irti. Rakkautta voi ostaa rahalla, olen aina sanonut. Hessu tuli perheeseemme kolme viikkoa sitten. Eksyin katselemaan facekaverini sivuilla pyöriviä pentuvideoita kerta toisensa jälkeen... Mäyräkoira on ollut ehdoton nounou, omalla "rotulistallani" aina. Koska jännitin sanaparia "kovapäinen ja mettäviättinen" Silti.. Aivan valloittava väritys, onhan ne nyt ihania... Olin varautunut siihen ajatukseen että meille ei tule ikinä enää koiraa, tai jos tulee niin sitten kun Lunasta aika jättää. Siksi olikin melkoinen yllätys, että lupa herui ja sitten se olikin me...

En ikinä uskonut, että alkaisin fixaan keittiötä. Kuitenkin pieni ajatusvirhe ja niin alkoi hommat. Toistan samaa kuin muissakin fixauskokeiluissa. *Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. *Osta sopivaN leveää fixiä. *Ota itsellesi kaveri ja hyvä mieli. *Älä ole perfektionisti, koska ilmakuplia tulee. *Älä fixaa kahta ovea kerralla. *Saata projekti kokonaan alusta loppuun. *Fixit ostettu Bauhausista. *Hellan kohdalta vielä projekti kesken, pitää tutkailla kuinka kestää kuuman höyryn, joka tulee uunista. Kun saa idean, niin se toteutetaan heti olemassa olevilla tarvikkeilla Luulin, että kaapinovet ovat vaan vähän kellastuneet. Keskimmäinen yhä fixaamatta. Veken kalusteesta tää ihana lamppu! Meillä on viikon päästä täällä 1-vuotias pimu!! Niin se aika menee! Ai että ja sitten se -yli-ihminen-- olotila kun mustikkapiirakkakin onnistui! Ehkä mä hoidan vielä tuon projektin loppu...