Suoraan edessäni näkyy maisema, jossa kaksi oravaa touhottaa männyssä. Äskettäin kolmas orava juoksi sähkölangalla. Mun sydän hakkaa, olen niin innoissani. Ne ovat niin kauniita. Yritän innostuttaa lapset, Pippuri seurailee, Esikkoa ei kiinnosta. Koira on aivan varma että siellä on jotain, vaikkei näekään mitään isosta koostaan huolimatta. En ole opiskellut oravien käytöstä, en tiedä onko tuo ylösalas meneminen leikkimistä vai tappouhkauksien ilmoille heittelyä, mutta mun silmiin se näyttää hauskalta. NYT TOISELLA ON KÄPY SUUSSA!! ja hän syö sitä tuossa pienellä oksantyngällä. <3 Luonto on mahtava. En ymmärrä niitä ihmisiä, jotka pitävät ihmislajia niin paljon parempana kuin kaikki muut luonnon elävät. En minäkään välitä turkiskuoriaisista, käärmeistä tai lutikoista ym. Mutta kai kaikilla on paikkansa, kunhan pysyvät tän tontin ulkopuolella ;D En tiedä mistä tämä kaikki on lähtösin, en osaa kysyä niin isoja kysymyksiä. Isäpuolen kuoleman jälkeen tietysti olen