Siirry pääsisältöön

Olkoon ensi vuosi paras kaikista!


Asetan itselleni kevyen tavoitteen, joka tulee otsikosta jo selville!  :)

Kaikki negaatiot huomioiden, aion silti suhtautua tulevaan vuoteen, kuin elämäni parhaaseen vuoteen! On niin paljon rintaa puristavia asioita kannettu vuositolkulla mukana, että nyt en oikein jaksa niitä enää mukana kantaa.

Aion myös toteuttaa haaveitani, olla rohkeampi ja oma-aloitteisempi. :)


Sain yhdeltä ystävältäni watsappiviestillä linkin lauluun, kuuntelin kerran ja se oli kuin nyrkkisilmään.

Kuuntelin kolmekymmentäkertaa lisää ja itkin vain.

Laulu on: iDA Paul ja Kalle Lindroth,

Hakuammuntaa :https://www.youtube.com/watch?v=KxQV4nT8kVE

Se muistutti minua monesta asiasta, jotka kävin läpi biisiä kuuntelemalla.

1.Omasta aikaansaamattomuudestani, jonka takia minun haavelaulu jäi tekemättä.
Tämä biisi oli kuin minun ajatukset luettuna, stemmat, sellainen simppeli versio, duetto, aihepiiri, kitaraa .. .
Juuri tämänlaisen dueton olisin halunnut tehdä taitelijan kanssa, joka nykyään on enkelikuorossa laulamassa pilvien päällä. Pyysin, että tehtäisiin yksi biisi yhdessä. Aikaansaamattomuuteni takia kuitenkin homma kosahti jo alkuun, koska lähetin biisiajatuksen sellaisessa muodossa ettei sitä saanut sähköpostissa auki. Uuden version lähettämiseen menikin jo kauemmin aikaa ja niin se homma taas vain jäi.

2. Musiikin hienoudesta. Voin sanoa, että melkein mikään muu asia, tässä maailmassani ei herätä niin suuria tunteita kuin musiikki. Ne ekat bänditreenit kuuluu vuosisuunnitelmaani tänäkin tulevana vuotena. Ja pianokeikka. Ja joululaulukeikka.

3. Elämästä. Vastoinkäymisistä. Pilvien päällä istuvista hienoista ihmisistä.

Mistä laulun ripiitiillä toistaminen ei kertonut, että haaveilisin jonkun toisen jannun kainaloon.(lausetta muokattu järkevämmäksi :D menikö vieläkään)
Isäntä ehkä saattoi aatella niin, koska sanat menevät juuri niin. Ja en ihan heti pystynyt avaamaan, miksi kuuntelen biisiä yhden illan sanomatta mitään. Leikkaan vaan makaroonisalaattiin paloja ja vollaan.

No tulipahan sekin käsiteltyä.


 ------------------------------------------------------
 Odotan tulevaa vuotta innolla! :)

Sitäkin kun "saan kroppani takaisin" pikkuhiljaa.

Aloin miettimään, että montakohan kertaa olen ruokkinut vauvojani.

Imetystä Esikon kanssa noin 7kk
Pippurin kanssa noin 1v 2kk
Vauvan kanssa 8kk

Eli:

7kk+1v 2kk + 8kk= noin,2,5v(koska imetys yhä jatkuu..)

2,5v. vähintään 5x päivässä (todella alakanttiin laskettu)

365+365+n.182=912 imetyspäivää.

912x5=4560 imetyskertaa?? menikö oikein? alakanttin?.....................................................


(mähän olen ylioppilas juur sen takia koska matikka ei ole enää pakollinen kirjoitettava aine)
---------------------------------------------------------------------------------------

Asiasta eepillereihin.

*Hämeenkyrön asukasluvun lisääminen... Sitä mietin.
Täällä kunnassa ei laiteta kierukkaa jos imettää. .. e-pillereitä syövä, imettävä, yönsävalvova äiti:
....viiden vuoden kapseli harkinnassa..
Eepillereistä jouluun.
Joulu tuli ja meni ja oli kiva!
Vielä on kaksi kyläpaikkaakin kiertämättä!

Tässä soi niin herkkä musa, että lapsi sai kyyneleet. Totutellaan pikkuhiljaa.


Isäntä antoi kaksi olutta joulupäivän illaksi, eka meni sirpaleiksi eteisen lattialle, kiitos kömpelöiden käsieni.

Taikahiekka oli hitti varsinkin aikuisten keskuudessa. Todella rauhoittavaa ja koukuttavaa hommaa. Mietimme, että jokaisella terapeutilla saisi olla tällaiset käytössä aikuisillekin!






Pippuri sai kärryt ja leikattavia hemeemiä! Kyllä on leikattu!!




Ja joulusta makuuhuoneeseen.
Tässä siis meidän perheen toinen makuuhuone.
Levitettävä soffasänky, joka aukaistaan iltaisin.
Ennen tätä viritelmää meillä oli vain runkopatjat lattialla.
Kun Pippuri alkoi konttamaan ja putosi ensimmäisen kerran sängystä, sanoin että nyt riittää. Runko läks ja tilalle jäi patjat.
Toimi hyvin, mutta vei suurimman osan huoneen pinta-alasta.
Ja vauvaa odottaessa alkoi olemaan hankalaa kammeta ylös aina sieltä lattiantasolta vessaan ja vesipulloa hakemaan jne.
Kokeilimme tätä vaihtoehtoa, että olisi sitä leikkitilaa sitten päivisin.

Taulut ovat liian korkealla, mutta asiaan tulee ajan kanssa muutos. :)





Kiva kun luit! :)
-jonna

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Raastan juustohöylällä sipulia leivän päälle??! siis hetkone??!

Tähän tilanteeseen havahduin. "Mitäs mä oikein teen??! " Olin reilu kaks vuotta sitte kokenut tämän saman "Mitäs mä oikein teen??!" fiiliksen, kun menin jääkaapille ja join kolme lasillista maitoa siltä seisomalta. Johan nyt. Voisko olla... Eihän ne oo viä myöhässä. Maanantaina alkaa. Eiku hetkonen. Katotaas kalenterista. Eiku ne piti alkaakin jo kaks päivää sitten. Sanon Isännälle. Ei se usko. Enhän mä oo superhedelmä. 18-vuotiaana makasin potilaspedillä yli 50-vuotiaan miesgynen tutkiessa paikkoja. Hän totesi, että sulla on kysta, iso hyvänlaatuinen kasvain oikeassa munasarjassa. Se voi itsekseen sieltä poksahtaa, se tekee tosi kipeetä ja soitat sitten tarvittaessa ambulanssia....  Ja sulla on myös monirakkulaiset munasarjat, PCO,  eli lapsia et tule todennäköisesti ainakaan luonnollisesti saamaan. ahaa, okei, kiitos tiedosta.... . . . . . . . Mä en saa lapsia ehkä ikinä. Jes. 4 vuotta tässä ajatuksessa. Isännälle oli aika vaikeaa myöntää suhteen alus

Lusikat jakoon pikkulapsiarjessa.

En yhtään ihmettele, vaikka niin monesti pikkulapsiarjessa vanhemmat päätyvät eroon. Myös meillä on kaikki mahdollisuudet epäonnistuneeseen avioliittoon. Minä haaveilen väliaikaisesta asumuserosta todella usein. Keskimäärin 52 kertaa vuodessa. Ja Isäntä tietää sen.  On tiennyt jo monta vuotta. Mutta hän onneksi tietää, että en ole niin tosissani tämän -haaveeni- kanssa, että niin kävisi. (ja kukkahattutädit ovat ajatuksistaan nyt ihan hyshys. Minä haaveilen siitä, tädit ehkä salaisesti tapahtuvasta peppus****stä. Ehkä siis.  ) Usein mietin, että mitä jos pelkkä rakkaus ei vaan riitä pitämään perhettä koossa. Lapsen saaminen tuo mukanaan paljon lisäkysymyksiä parisuhteeseen. Teistä tulee vanhempia. Teillä on omia mielipiteitä. Teidän lapsilla on mielipiteitä. Teillä kaikilla viidellä on halu toimia sen oman mielipiteen mukaan. Ja usein se aiheuttaa lisäkysymyksiä. Jopa eripuraa. Se tuo mukanaan myös tunteita potenssiin sata. Huoli, ilo, murheet, rakkaus. Vastuu. --

ke-la

"PIPPURI EI SAA KIUSATA ESIKKOA!" "TILITTÄÄ TÄSTÄ" (silittää tästä) vastaa Pippuri. Juu just niinhän se olikin, kas kun kukaan muu ei huomannu. Nuo majakka ja perävaunu. Niin suloisia silloin kun leikkivät sulassa sovussa. Ja silloin kun eivät. Maailman raivostuttavin pariskunta. Tämä äiti ei kerkiä laskeen kymmeneen kun menen selvittämään. Pippuri kiusaa tahallaan. Esikko vastaa fyysisesti. Kuukausi takaperin löytyi jo hampaanjälkiä molemmilta. No ei sillä. Tämä on hyvä, mutta kova koulu. Muistan isoveljeni kiristyslauseen lapsuudesta: "sä joko haet tai sä itket ja haet" esim. lihapiirakan jääkaapista :D Useimmiten hain ilman itkua. Yritin mielistellä kovin isoveljeäni, hain toveruutta ja hyväksyntää. Milloin olin harjoituskappaleena niskalenkkiä harjoiteltaessa, milloin mönkijän perässä pulkassa istumassa, milloin tekemässä "mahaplätsejä" järvenkylässä.. Kunhan vaan veli huomas. Kerran hyppäsin "selkäplätsin" niin että