Siirry pääsisältöön

Joulu on taas.

Meillä odotellaan pukkia kuin kuuta nousevaa!


Vauva hakee päikkäriunta mun vieressä. Kello 8:42.

Nukahtamiset ovat vaikeutuneet, kun aina puoliunissaan kääntyy mahalleen, eikä oikein osaa siinä asennossa kuitenkaan nukahtaa.

Tätätä, tititi, ja mun mielestä vähän "äittti"-äkin kuuluu välillä, juttua tulee niin, että räkä vaan lentää ;D

**Tänään on historiallinen päivä ja Melba on kiinni. Yleensä Isäntä on käynyt aina sen 9:30-12, mutta nyt on kuulunut varmaan sen verran paljon nalkutusta, että näin tänä jouluna. <3

Tosin kyllä minä ainakin taidan mennä käymään vielä tekemässä muutaman kuvan, ennenkuin pukki tulee.

**Meillä meinasi pikkupaniikki iskeä, kun ainoa Esikon toivomus "Dora kakkonen" ei meinannutkaan tulla postissa. Soitin jo Citymarkettiin ja Prismaan, että onko heillä Dora Seikkailijan Yllätysmunat-jaksoa ja peruin yhden vauvakuvauksen, koska pitäisi lähteä ajelemaan Tampereelle. Cittarista viimeksi oltiin ostettu tämä kyseinen levy vuonna -2013, joten ei löytyny. Prismassa olisi ollut sellainen boksi missä on kolme levyä, varasin sen.
Sitä Esikko varmaan tarkoittaa sanaparilla "Dora kakkonen", koska kuukausi takaperin kävimme Prismassa ja sen jälkeen alkoi puhumaan siitä.
Kummitäti kuitenkin ilmoitti, että dvd oli sittenkin tullut postissa ja reissua ei ollutkaan pakko tehdä!


Esikollahan on tämä kyseinen levy, mutta se pätkii ja ainoana toiveena halusi tämän.
Onneksi Isäntä on senverran jouluhömppä, että saa muutaman muunkin lahjan. :D

** Suoraan sanottuna ajattelin, etten saa itelleni tässä p*skaläävässä  joulufiilistä, mutta kun sain koko kropan kulkevan ihoreaktion rauhoittumaan ja kivut väheneen niin mielikin alkoi kirkastumaan. Plus se, että Isäntä oli siivonnut koko sen ajan kun minä makasin kortisonirasvahuntu-kropassani kädet ristissä muutaman tunnin, torkuin ja odotin oloa parempaa.
Sen jälkeen paketoitiin.. :)

**Nyt sitten vaan odotellaan, että kello lyö kolme ja siskoni pääsee työvuorosta.
Työelämässä hoitajana mielestäni vuoden paras työvuoro oli iltavuoro jouluaattona. Vaikka hommat olivat tasan samat kuin muinakin iltoina, niin siinä vaan on sitä jotain pientä taikaa ja omanlaista rauhaa!

*Ruoista.
Haluan tehdä ainakin joulutorttuja ja makaroonisalaatin. (Olen juur se, ruokalusikallinen jokaista laatikkoa lautaselle kiitos. Ei enempää.) Puuroa ei tule. Mummu tuo laatikot, Taata toi eilen kalaa ja kalkkunaa ja mehuaj a kurkkua ja tomaattia, vaikkei itse tulekaan syömään. Isäntä paistoi kinkun yöllä. Esikolle Ristoranten mozzarellapizzaa, niin että juustot kaavitaan pois päältä ja Pippurille puffetin minttujätskiä ja Paula -suklaavanukasta.

Sitten siskoni tuo Seitan kinkun vai tekee sen?? En tiedä. Kerta ensimmäinen kun meidän joulussa maistellaan sitä. Eli  siis kasvissyöjän kinkku! :) Pakastimessa odottaa soijapyörykät ja -nugetit. 


** Pukkina meillä toimii siskoni mies. Katsotaan meneekö vielä läpi, uskon vahvasti ;)

 Sukua nähdään lähipäivinä paljon, mikäs sen parempaa <3

Meillä kävi Taysista hoitaja (?)kotikäynnillä tammikuun "tutkimusviikkoa" varten.
Pippuri katseli mua ja sanoi; "Äitillä on kauniit hiukset." Vastasin, että "Oho, no kiitos, niin on sinullakin kauniit hiukset."
Hoitaja katseli ja sanoi, että eikö niin, että teillä ei ole Esikon kanssa tullut tällaisia keskusteluja käytyä vielä ikinä.
Näinhän se on.

Vai onko?

Sanoin hoitajalle, että tunnustaisin varmaan tarvittaessa 40 vuotta sitten tapahtuneen pankkiryöstön EtelÄ-aMERIKASSA, jos joku vaan kysyisi oikeat kysymykset. Sen verran paljon olen joutunut näiden parin vuoden aikana miettimään ja puhumaan ja miettimään, vastaamaan, muistelemaan.

Muistelemaan. Kun en muista edes mikä viikonpäivä on. Pitäisi muistaa kuuden vuoden takaisia asioita.

Jouduin varmistamaan siskoltani, että
 onko meillä tiettyjä haasteita vai olenko vain luonut ne?

Meillä lauletaan tänään vain joulupukkia ja joulupuu on rakennettu. Pippuri saa päättää.



Ihanaa joulua teille ja meille! <3

-jonna


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Raastan juustohöylällä sipulia leivän päälle??! siis hetkone??!

Tähän tilanteeseen havahduin. "Mitäs mä oikein teen??! " Olin reilu kaks vuotta sitte kokenut tämän saman "Mitäs mä oikein teen??!" fiiliksen, kun menin jääkaapille ja join kolme lasillista maitoa siltä seisomalta. Johan nyt. Voisko olla... Eihän ne oo viä myöhässä. Maanantaina alkaa. Eiku hetkonen. Katotaas kalenterista. Eiku ne piti alkaakin jo kaks päivää sitten. Sanon Isännälle. Ei se usko. Enhän mä oo superhedelmä. 18-vuotiaana makasin potilaspedillä yli 50-vuotiaan miesgynen tutkiessa paikkoja. Hän totesi, että sulla on kysta, iso hyvänlaatuinen kasvain oikeassa munasarjassa. Se voi itsekseen sieltä poksahtaa, se tekee tosi kipeetä ja soitat sitten tarvittaessa ambulanssia....  Ja sulla on myös monirakkulaiset munasarjat, PCO,  eli lapsia et tule todennäköisesti ainakaan luonnollisesti saamaan. ahaa, okei, kiitos tiedosta.... . . . . . . . Mä en saa lapsia ehkä ikinä. Jes. 4 vuotta tässä ajatuksessa. Isännälle oli aika vaikeaa myöntää suhteen alus

Lusikat jakoon pikkulapsiarjessa.

En yhtään ihmettele, vaikka niin monesti pikkulapsiarjessa vanhemmat päätyvät eroon. Myös meillä on kaikki mahdollisuudet epäonnistuneeseen avioliittoon. Minä haaveilen väliaikaisesta asumuserosta todella usein. Keskimäärin 52 kertaa vuodessa. Ja Isäntä tietää sen.  On tiennyt jo monta vuotta. Mutta hän onneksi tietää, että en ole niin tosissani tämän -haaveeni- kanssa, että niin kävisi. (ja kukkahattutädit ovat ajatuksistaan nyt ihan hyshys. Minä haaveilen siitä, tädit ehkä salaisesti tapahtuvasta peppus****stä. Ehkä siis.  ) Usein mietin, että mitä jos pelkkä rakkaus ei vaan riitä pitämään perhettä koossa. Lapsen saaminen tuo mukanaan paljon lisäkysymyksiä parisuhteeseen. Teistä tulee vanhempia. Teillä on omia mielipiteitä. Teidän lapsilla on mielipiteitä. Teillä kaikilla viidellä on halu toimia sen oman mielipiteen mukaan. Ja usein se aiheuttaa lisäkysymyksiä. Jopa eripuraa. Se tuo mukanaan myös tunteita potenssiin sata. Huoli, ilo, murheet, rakkaus. Vastuu. --

ke-la

"PIPPURI EI SAA KIUSATA ESIKKOA!" "TILITTÄÄ TÄSTÄ" (silittää tästä) vastaa Pippuri. Juu just niinhän se olikin, kas kun kukaan muu ei huomannu. Nuo majakka ja perävaunu. Niin suloisia silloin kun leikkivät sulassa sovussa. Ja silloin kun eivät. Maailman raivostuttavin pariskunta. Tämä äiti ei kerkiä laskeen kymmeneen kun menen selvittämään. Pippuri kiusaa tahallaan. Esikko vastaa fyysisesti. Kuukausi takaperin löytyi jo hampaanjälkiä molemmilta. No ei sillä. Tämä on hyvä, mutta kova koulu. Muistan isoveljeni kiristyslauseen lapsuudesta: "sä joko haet tai sä itket ja haet" esim. lihapiirakan jääkaapista :D Useimmiten hain ilman itkua. Yritin mielistellä kovin isoveljeäni, hain toveruutta ja hyväksyntää. Milloin olin harjoituskappaleena niskalenkkiä harjoiteltaessa, milloin mönkijän perässä pulkassa istumassa, milloin tekemässä "mahaplätsejä" järvenkylässä.. Kunhan vaan veli huomas. Kerran hyppäsin "selkäplätsin" niin että