Siirry pääsisältöön

Menni 3v & Miona 1v.





Sitten kun minusta tulee iso ja osaan numeroita paremmin,eli toivottavasti pian,
haluan nettikaupan joka kantaa nimeä Menni & Miona.

Sitten siellä on kaikkia tarpeellisia
pikkulapsiarjen tuotteita.

Kaikkia samassa paikassa.

Ei tarvitse etsiä ja tuhlata satoja tunteja etsimiseen kun hakee yhtä sieltä ja toista tuolta.

Sitä minä olen tehnyt.


Tuhlannut aikaa.

Haluaisin, ettei muiden tarvitsisi toimia samalla tapaa.


Sitten siellä on alapalkissa Lucan lelunurkka, jossa on kaikkia kehittäviä leluja ja pelejä. <3

Pieni askel on otettu, mutta matkaa on vielä paljon, että olisin perillä.



Luonnoksissa odottaa teksti, nytkö mä romahan.
En saa kirjoitettua sitä loppuun vaikka tiedän tasan tarkkaan mitä sinne haluan sanoa.

Tämä kevät on ollut kyllä haastava muistamattomille aivoilleni.

pikkuKrapulassa ylioppilaskirjoituksiin meneminen on lastenleikkiä ollut tähän verrattuna.

Huh.<3



Meillä täytettiin vuosia.

Menni toukokuussa 3v.




Ja Miona tasan ykkösen huhtikuussa.

Ja Esikolla on sitten kesäkuussa 6v synttärit.




Mulla oli syvä aatos lapsena.

Olisin jollain lailla erilainen sitten aikuisena.

Ei ei ei.

Ihan samanlainen.

Kärttyisempi vain ja enemmän hukassa.

Kiitos kuin luit!

<3

Olet ihana. Kaikissa meissä on paljon jotain ihanaa.

Ja niinkuin vanhaa postausta muistellessa,
mä olen ihan oikeesti se tyyppi joka luuli, että elämän tarkoitus on olla täällä toisiamme varten.

Aito halu kuulla toisen tarina ja ilostua siitä, kun joku auto väistää niin kaukaa ettei pyöräilijänä pelkää jäävänsä alle, koska ystävällinen kuski teki pienen eleen.

-Jonna

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Raastan juustohöylällä sipulia leivän päälle??! siis hetkone??!

Tähän tilanteeseen havahduin. "Mitäs mä oikein teen??! " Olin reilu kaks vuotta sitte kokenut tämän saman "Mitäs mä oikein teen??!" fiiliksen, kun menin jääkaapille ja join kolme lasillista maitoa siltä seisomalta. Johan nyt. Voisko olla... Eihän ne oo viä myöhässä. Maanantaina alkaa. Eiku hetkonen. Katotaas kalenterista. Eiku ne piti alkaakin jo kaks päivää sitten. Sanon Isännälle. Ei se usko. Enhän mä oo superhedelmä. 18-vuotiaana makasin potilaspedillä yli 50-vuotiaan miesgynen tutkiessa paikkoja. Hän totesi, että sulla on kysta, iso hyvänlaatuinen kasvain oikeassa munasarjassa. Se voi itsekseen sieltä poksahtaa, se tekee tosi kipeetä ja soitat sitten tarvittaessa ambulanssia....  Ja sulla on myös monirakkulaiset munasarjat, PCO,  eli lapsia et tule todennäköisesti ainakaan luonnollisesti saamaan. ahaa, okei, kiitos tiedosta.... . . . . . . . Mä en saa lapsia ehkä ikinä. Jes. 4 vuotta tässä ajatuksessa. Isännälle oli aika vaikeaa myöntää suhteen alus

Lusikat jakoon pikkulapsiarjessa.

En yhtään ihmettele, vaikka niin monesti pikkulapsiarjessa vanhemmat päätyvät eroon. Myös meillä on kaikki mahdollisuudet epäonnistuneeseen avioliittoon. Minä haaveilen väliaikaisesta asumuserosta todella usein. Keskimäärin 52 kertaa vuodessa. Ja Isäntä tietää sen.  On tiennyt jo monta vuotta. Mutta hän onneksi tietää, että en ole niin tosissani tämän -haaveeni- kanssa, että niin kävisi. (ja kukkahattutädit ovat ajatuksistaan nyt ihan hyshys. Minä haaveilen siitä, tädit ehkä salaisesti tapahtuvasta peppus****stä. Ehkä siis.  ) Usein mietin, että mitä jos pelkkä rakkaus ei vaan riitä pitämään perhettä koossa. Lapsen saaminen tuo mukanaan paljon lisäkysymyksiä parisuhteeseen. Teistä tulee vanhempia. Teillä on omia mielipiteitä. Teidän lapsilla on mielipiteitä. Teillä kaikilla viidellä on halu toimia sen oman mielipiteen mukaan. Ja usein se aiheuttaa lisäkysymyksiä. Jopa eripuraa. Se tuo mukanaan myös tunteita potenssiin sata. Huoli, ilo, murheet, rakkaus. Vastuu. --

ke-la

"PIPPURI EI SAA KIUSATA ESIKKOA!" "TILITTÄÄ TÄSTÄ" (silittää tästä) vastaa Pippuri. Juu just niinhän se olikin, kas kun kukaan muu ei huomannu. Nuo majakka ja perävaunu. Niin suloisia silloin kun leikkivät sulassa sovussa. Ja silloin kun eivät. Maailman raivostuttavin pariskunta. Tämä äiti ei kerkiä laskeen kymmeneen kun menen selvittämään. Pippuri kiusaa tahallaan. Esikko vastaa fyysisesti. Kuukausi takaperin löytyi jo hampaanjälkiä molemmilta. No ei sillä. Tämä on hyvä, mutta kova koulu. Muistan isoveljeni kiristyslauseen lapsuudesta: "sä joko haet tai sä itket ja haet" esim. lihapiirakan jääkaapista :D Useimmiten hain ilman itkua. Yritin mielistellä kovin isoveljeäni, hain toveruutta ja hyväksyntää. Milloin olin harjoituskappaleena niskalenkkiä harjoiteltaessa, milloin mönkijän perässä pulkassa istumassa, milloin tekemässä "mahaplätsejä" järvenkylässä.. Kunhan vaan veli huomas. Kerran hyppäsin "selkäplätsin" niin että