Siirry pääsisältöön

heivaanhei

Taas vierähti tovi.

Olisi paljon asiaa, mutta aina tulee stoppi kun ajattelen että kirjoitan.

Olen suustani sellainen, etten aina välttämättä ajattele ennen kuin sanon, niin tämän kirjoittamisen kanssa on tullut sellaista että ajattelen sanoa ja sitten mietin etten sittenkään sano. Ja sitten jää kuukaudeksi.

Usein mietin että oon syntynyt huonon omantunnon kanssa. Kannan aina jostain huonoa omaatuntoa. Luulin, että se tunne on kaikilla sisäänrakennettuna, ennenkuin yksi äiti sanoi että vasta lapsen myötä on alkanut tuntemaan huonoa omaatuntoa kun esim. meikkaa ja lapsi on tyytymättömänä jalassa roikkumassa :) On päässyt helpolla ;)

Laitan viikonlopun kuvina. Runoilen sitten myöhemmin.


Saatiin ihania hääkortteja. <3 Ihastelin niitä taas vloppuna ja ajattelin laittaa ne seinälle esille. Homma jäi kuitenkin ihan puolitiehen kun saatiin äitiltä lainaan pari kaappia se isompi kaappi oli laitettava juur tälle seinälle mihin kortit sijoitin.














Isäntä oli vähän vastaan, kun meinasin jo pariin otteeseen tehdä isoo tilausta Pomp De Luxilta. Se on mun eka yritys tähän "materialismiin", että pukisin lapset kalliisti ja laadukkaasti.(Tää ei oo ees kallis merkki) Laatu ei oo sen parempi kuin tavis tokmanneissa, mutta tykkään kyllä tästä merkistä. Kuitenkin säästin isännän ressiltä ja tilasin neidille vaan yhden mekon .

60 asteen pesuohjelman käynyt Libero

Käytiin sanomas heipat mummin talolle ainakin vuodeksi, uusi mukava vuokralainen tsin lupaili että kylään saa tulla :)





Pippuri tunkee aina syliin istuun, lupaa kysymättä ;)

Anitan leopardikuosi <3


Tuomas-junat seurailevat kylpyhetkeä.





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Raastan juustohöylällä sipulia leivän päälle??! siis hetkone??!

Tähän tilanteeseen havahduin. "Mitäs mä oikein teen??! " Olin reilu kaks vuotta sitte kokenut tämän saman "Mitäs mä oikein teen??!" fiiliksen, kun menin jääkaapille ja join kolme lasillista maitoa siltä seisomalta. Johan nyt. Voisko olla... Eihän ne oo viä myöhässä. Maanantaina alkaa. Eiku hetkonen. Katotaas kalenterista. Eiku ne piti alkaakin jo kaks päivää sitten. Sanon Isännälle. Ei se usko. Enhän mä oo superhedelmä. 18-vuotiaana makasin potilaspedillä yli 50-vuotiaan miesgynen tutkiessa paikkoja. Hän totesi, että sulla on kysta, iso hyvänlaatuinen kasvain oikeassa munasarjassa. Se voi itsekseen sieltä poksahtaa, se tekee tosi kipeetä ja soitat sitten tarvittaessa ambulanssia....  Ja sulla on myös monirakkulaiset munasarjat, PCO,  eli lapsia et tule todennäköisesti ainakaan luonnollisesti saamaan. ahaa, okei, kiitos tiedosta.... . . . . . . . Mä en saa lapsia ehkä ikinä. Jes. 4 vuotta tässä ajatuksessa. Isännälle oli aika vaikeaa myöntää suhteen alus

ke-la

"PIPPURI EI SAA KIUSATA ESIKKOA!" "TILITTÄÄ TÄSTÄ" (silittää tästä) vastaa Pippuri. Juu just niinhän se olikin, kas kun kukaan muu ei huomannu. Nuo majakka ja perävaunu. Niin suloisia silloin kun leikkivät sulassa sovussa. Ja silloin kun eivät. Maailman raivostuttavin pariskunta. Tämä äiti ei kerkiä laskeen kymmeneen kun menen selvittämään. Pippuri kiusaa tahallaan. Esikko vastaa fyysisesti. Kuukausi takaperin löytyi jo hampaanjälkiä molemmilta. No ei sillä. Tämä on hyvä, mutta kova koulu. Muistan isoveljeni kiristyslauseen lapsuudesta: "sä joko haet tai sä itket ja haet" esim. lihapiirakan jääkaapista :D Useimmiten hain ilman itkua. Yritin mielistellä kovin isoveljeäni, hain toveruutta ja hyväksyntää. Milloin olin harjoituskappaleena niskalenkkiä harjoiteltaessa, milloin mönkijän perässä pulkassa istumassa, milloin tekemässä "mahaplätsejä" järvenkylässä.. Kunhan vaan veli huomas. Kerran hyppäsin "selkäplätsin" niin että

kirpiää pakkausaamua.

Huomenta! Hermot oli kireellä taas tänäkin aamuna.  Vaikka aamu oli kaikinpuolin onnistunut ja onnellinen. Ensimmäinen suuri ilo oli, kun isäntä ja minä, molemmat, yhdessä, nousimme lasten kanssa, eikä vaan toinen. Siivottiinkin yhdessä. Mukavampi aloittaa päivä kun siivotaan yhdessä eilisen sotkuja. Joita ei siivota ikinä illalla. Olen nauttinut näistä pakkasaamuista. Ihanan raikasta. Ihossa se vaan näkyy heti. Kuivaa ja koppuraa ja halkeilee ja kaikki mitä joka vuosi ekoilla pakkasilla. Ja kaikilla pakkasilla ;D Ajattelin, että otan nyt oikein tälläisen rauhallisen kynttilöitä+rentoutusmusiikkia+kuppi kuumaa teetä+eilistä makaroonisalaattia-tunnelman ja täytän samalla tiskikoneen. Ja otinkin. Kaupanpäällisenä sain Pippurin kiljumaan viereen "anna, äiti, anna, äiti, anna", kun hän halusi tietokoneen itsellensä josta rentoutusmusiikki kuului. Sitten karkaan vessaan, vaivihkaa, suljen tosi hiljaa oven. 30 sekuntia ja Pippuri hakkaa ovea ja huutaa äiti avaa, äiti avaa,